Haarukkapitsiä

Olen aiemmin ollut sitä mieltä, etten koskaan opettele haarukkapitsiä, mutta nytpä olen ostanut välineet ja oppinut tekniikan!
Haarukkapitsin tekoon houkutteli uusimmassa Novita -lehdessä ollut mekko, jonka helmaosa tehdään haarukkapitsillä ja yläosa neulotaan. Mekko tehdään Novitan Kaisla-nauhalangasta ja väri on kitti. Väri sopii herkkään malliin, joten teen sen samasta väristä. Aion muuttaa mekon yläosaa rintojen kohdalta pidemmäksi, jolloin neuleen ja haarukkapitsin saumakohta tulee rintojen alle. Alla näkyvässä kuvassa näkyy mekon malli:

Haarukkapitsin teko on periaatteessa helppoa; lanka juoksee kerältä (kannattaa aloittaa kerän sisältä langan kierteisyyden välttämiseksi), pitsihaarukkaa käänellään myötäpäivään ympäri ja keskelle tehdään kiinteitä silmukoita edellisen lenkin langan ali. Kun pitsilenkkejä on 99, niin kaitale on valmis ja se irroitetaan pitsihaarukasta. Alla näkyvässä kuvassa oleva pitsihaarukka on löytö, sillä haarukkaa voi säätää eri leveyksille jolloin yksi pitsihaarukka riittää, ei tarvitse ostaa montaa eri kokoista haarukkaa. Lisäksi, tämä pitsihaarukka on pitkä, jolloin työtä ei tarvitse purkaa kesken kaiken vaan koko 99 lenkin kaistale mahtuu hyvin haarukalle.

Ja tässä kuva yhdistetyistä haarukkapitsikaitaleista, joita tulee helmaosaan yhteensä 14. Kaitaleiden yhdistäminen vaatii tarkkuutta, sillä haarukasta irroitettu pitsi on yhtä nauhalenkkivyyhteä, josta virkataan yhteen 3 lenkkiä/kaistale. Malli valmistuu melko joutuisasti. Yhdessä illassa kutoo 2-3 kaistaletta helposti.

Kesämekko-mekkokesä

Edessä näyttää olevan värikäs mekkokesä. Sain valmiiksi raitaunelman, joka on miellyttävä pitää ja hieman erikoisemman mallinen vaate -vaihteeksi.....Mekon ohje löytyy uusimmasta Novita -lehdestä. Helma virkattiin ensin poikittain ja sen jälkeen yhdistettiin ympyräksi, jonka yläosasta poimittiin silmukat pusero-osaan. Kaula-aukko on tehty kaarrokkeena, jolloin yläosassa ei ole lainkaan saumoja.

Olen aloittanut uuden, tilkkutekniikalla toteutettavan a-linjaisen mekon virkkaamisen. Ohje on viime vuoden Modasta. Mekkoon tulee 81 alla näkyvää hunajakennoa. Mekkoon saadaan muotoa virkkaamalla eri kokokoisia 7-kulmaisia kennoja selkäosaan. Mekon voi tehdä jämälangoista. Laatikoistani ei löytynyt tarpeeksi (600 g) jämälankoja, mutta löysin Citymarketin ale-korista erivärisiä Novitan Miami -lankoja hintaan 2 e/kerä.

Raitaa, raitaa.....

Yksi kevään ja tulevan kesän trendeistä on raita. Tasaraita ei ole suosikkini, jolloin raidan muut muotosovellukset käyvät paremmin päinsä. Alla näkyvässä kuvassa on uusimman Novita -lehden mekko, joka on tehty musta-harmaa-valkoinen liukuvärjätystä puuvillalangasta ja limenvärisestä langasta. Mekon helmaosa virkataan poikittain ja yläosa neulotaan helman jatkoksi pelkästään liukuvärjätystä langasta. Mekon rintamus ja kaula-aukko tehdään kaarrokkeena, jolloin valmiissa mekossa on monta eri neulepintaa. Väriltään mekko on keväinen ja valitsin mallin sen modernin muodon ja limenkeltaisen välirn perusteella. Lime sopii hyvin runsaaseen kaulakoruun, jonka kuva on mekon kuvan alla.

Tämä alla näkyvä ihana kaulakoru on tilattu Indiskan verkkokaupasta ja oli jo viime kesänä suosikkkikoruni. Korun ainut haittapuoli on sen painavuus. Helmet ovat lasi/keraamisia helmiä, jotka on punottu koruksi kuparinvärisellä metallilangalla.

Ai niin, melkein unohtui laittaa kuva valmiista, jämälangoista tehdystä siksak -mekosta. Mekosta tuli kaikin puolin onnistunut koon ja värien puolesta. Ja mikä parasta, yhtään uutta lankakerää en ostanut, vaan mekko syntyi angora- ja villalankojen tähteistä.






Alla on vielä kerran kuva kauniista neulepinnasta.....Mekkoa oli ilo tehdä sen värikylläisyyden vuoksi. Omistan ihanan kirkkaanpunaiset mokkanilkkurit ja ne käyvät hyvin yksiin mekon värin kanssa. Mekko on hihaton, jolloin se tarvitsee seurakseen jakun. Itse asiassa, ostin ensin vaaleansinisen untuvajakun ja suunnittelin mekon värimaailman vasta sen jälkeen....

Siksakkia jämälangoilla

Toteutan pitkäaikaista haavetta -siksakneulemekkoa, jonka ilmaiset ohjeet löysin Drops -neulelankamerkin nettisivuilta. Neuleen hameosasta tulee noin 60 cm pitkä ja neuletta kavennetaan noin 5 cm välein ylöspäin mentäessä. Yläosasta tulee hihaton ja teen sen vaaleansinisestä angoralangasta, jota alla näkyvässä kuvassa on eniten.
Mekko sopii hyvin uuteen vaaleansiniseen untuvatoppajakkuun ja uusiin punaisiin kenkiin ja laukkuun. Yritän saada neuleen valmiiksi ennen hiihtolomaviikkoa...

Teen harvoin samalla mallilla kaksi neuletta, mutta nyt olisi ajatus tehdä tämä sama siksak -mekko sekä tähteeksi jääneistä langoista että uusista langoista. Tilasin alla näkyvät Drops Muskat -langat Tapion lanka -verkkokaupasta. Se oli ainut kauppa, josta sain tilattua kaikki ohjeen mukaiset värisävyt. Maltan tuskin odottaa, että pääsen tekemään kesämekkoversiota.

Kohti sinistä kevättä!

Tammikuun lopussa viriää toivo tulevasta keväästä ja kesästä. Naistenlehtien ja mainosten perusteella tulevan kevään muotiväri ja -materiaali on farkku. Farkku on harmaan ja mustan lisäksi oman vaatekaappini yleisimpiä värejä, niin kuin monella meistä. Mutta, lehtien lisäksi myös luonnosta voi löytää värejä, jotka inspiroivat vaatesuunnittelua.
Tämän blogiosion kaikki luontokuvat on otettu Metso-luonnonsuojelualueelta, joka kuuluu osaksi viljatilaamme. Luonnonsuojelualue on 8 hehtaarin kokoinen ja se rajoittuu noin 40 metrin kalliojyrkänteeseen. Jyrkänne on muinaishistoriallinen mannerlaattojen siirtoruhje Karelidiivien syntymisen aikaan. Siirtoruhjeeseen syntyi hautavajoama, jossa on nyt järvi joka on paikoitellen 70 metriä syvä.
Tällä hetkellä järven kalliojyrkänteen puolenen ranta on suojeltua kulttuurimaisemaa. Kalliojyrkänteen kohdalta luonto on tuplasuojelussa kulttuurimaisemasuojelun lisäksi metsien monimuoto-ohjelman eli Metso-hankkeen myötä.

Lajistonsa puolesta alueella pesii huuhkaja ja liito-orava.
















Yläkuvassa kallion väri on harmaa, tummansininen ja luonnonvalkoinen. Alla näkyvässä kuvassa keltainen jäkälä raidoittaa violettia ja harmaata kasvustoa.

Alla näkyvässä kuvassa on uusin neulomustyö, jonka väri-inspiraatiot liittyvät tulevan kevään muotiväreihin. Teen neuleen virkkaamalla sen kokonaan langoista, jotka ovat jääneet yli tai käyttämättä. Alla näkyvä verkko on tehty virkkaamalla Novitan seitsemän veljestä -langasta. Verkosta tulee pitkähihainen pusero, johon aion tehdä virkattuja ruusuja ja lehtiä, jos saan sommiteltua esim. olkapäälle silmää miellyttävän rykelmän..

Vaatehuoltoa vanhaan tapaan

Vaatteiden paikkaus-ja parsimistaidon lisäksi vaatteiden silittäminen on ollut tärkeää aina. Liinavaatteiden silitykseen käytettiin ennenvanhaan alla näkyvää kaulauslautaa. Liinavaate käärittiin tiukasti pyöreän puun ympärille ja kaulauslaudalla rullattiin, kunnes lopputulos oli tarpeeksi sileää. Alla näkyvään kaulauslautaan on kirjoitettu tekijän nimi; P. Ikäheimo.

Muut tekstiili silitettiin alla näkyvällä silitysraudalla. Rauta on todella painava, sillä se on valurautaa puista kädensijaa lukuun ottamatta. Silitysrauta kuumennettiin liedellä, jolloin silittäjän tuli tietää, milloin rauta on kuuma, muttei liian kuuma ettei se polta vaatteisiin reikiä. 

Aiemmin aloittamani  virkattu jakku alkaa olla valmis, toinen hiha puuttuu vielä. Jakusta tuli hauskan mallinen ja istuva. Neuleissa se on eniten tavoittelemani ominaisuus, sillä huonosti istuvat vaatteet jäävät pitämättä.

Nyt on aika valita uusi neule toteutettavaksi. Tällä kertaa tähtäimessä on tehdä jämälangoista hauska ja moderni hunajakennomekko, sekä farkunsinisestä villalangasta toteutettu verkkopusero. Aion tehdä verkkopuseron virkkaamalla ja kiinnittää verkon päälle virkattuja ruusuja ja lehtiä. Toivottavasti näiden kahden käsityöprojektin jälkeen lankavarastot ovat huvenneet uusia ostoksia varten...

Reikäneuleita ja pitsiä

Olen aikojen saatossa huomannut, että teen joko selkeälinjaisia perusneuleita tai sitten romanttisia pitsiunelmia. Olen havainnut myös sen, ettei minun kannata päättää etukäteen mitä tyyliä edustan. Jonain päivänä tekee mieli laittaa päälle yksinkertaista ja linjakasta ja seuraavana päivänä jotain naisellista ja herkkää. Näin ollen, kaikenlaisia neuleita tulee käytettyä harvakseltaan fiiliksen mukaan.

Alla näkyvät kolme kuvaa ovat kuvia reikäneulemalleilla tehdyistä neuleista. Reikäneule on nimensä mukaisesti neulomalla tehtyä "pitsiä".

Alla näkyvä reikäneule on tehty Novitan Wool -langasta.

Tämä palmikko- joustin- ja reikäneuletta yhdistävä neulejakku oli unohtunut kaapin kätköihin, taidan ottaa sen uudestaan käyttöön. Tein neuleen muutama vuosi sitten, mutta en muista enää mistä langasta. Malli taisi olla Moda -lehdestä.
Neuleet saattavat unohtua kaapin perukoille, jos niiden pituus, muoto tai hihojen malli ei miellytä. Toinen unohduksen syy on se, ettei kaapissa ole juuri sillä hetkellä mitään vaatetta johon uuden neuleen voisi yhdistää. Tälle neulejakulle ei ollut vaatekaapissa mitään muuta päällepantavaa, mutta nyt minulla on uusi, kuviollinen farkkuhame johon tämä neule sopii hyvin.
Alla näkyvä marjapuuron värinen reikäneulejakku on tehty Novitan Tennessee -langasta Moda-lehden ohjeilla. Tämäkin neule on jäänyt vähemmälle käytölle, joten aion katsoa, löytyisikö tälle jakulle jotain kaveria vaatekaapista....

Alla näkyvät kaksi kuvaa ovat virkattuja pitsiunelmia. Virkkaaminen on neulomista parempi tapa tehdä pitsiä, sillä virkkaamalla pystyy toteuttamaan erilaisia reunoja huomattavasti paremmin neulomiseen verrattuna. Alla näkyvä kuva on Tennessee -langasta virkatusta neulepuserosta. Lanka on ihanan hopeanharmaa ja pinta on kiiltävä.

Alla näkyvän kuvan neulejakku on tehty Novitan virkkauslangasta, joka on ohutta ja timakkaa tavaraa.Virkatusta pinnasta tulee tiukkaa ja kulutuksenkestävää. Langan huono puoli on se, että valmis työ kutistuu ensimmäisessä pesussa jonkin verran. Tätä ei tule ajatelleeksi työn alussa.

Mission impossible?

Käsitöiden teossa on kaksi vaikeutta; oikeanlaisen vaatemallin valinta ja  Miisu -kissa, joka haluaa päästä osalliseksi kaikesta toiminnasta. 14-vuotias maatiaisrotuinen kissavanhus tykkää istua sylissä aina kun neulon, virkkaan tai syön aamupuuroa. Talviturkissaan Miisu on muhkean kokoinen, jolloin käsitöiden tekoergonomiasta ei ole tietoakaan. Lisäksi se tarraa silloin tällöin kynsillä kiinni langasta ja yrittää purra sitä poikki. -Varsinainen käsityöharrastajan unelmalemmikki siis....


Valitsin tämänkertaisen neulejakun virkkausmallin alla näkyvästä kirjasta. Kirjan mallit ja kuvat ovat erittäin inspiroivia, mutta valitettavasti ohjeet eivät. Ohjeet ovat niukat, osittain virheelliset ja vaativat lisälaskelmia cm-mittojen puuttuessa. Lisäksi ohjeista puuttuu neuletiheys, jolloin omia lankoja, puikkokokoa ja omaa käsialaa on vaikea passata ohjeisiin. Teen harvoin neuleen annetusta lankamerkistä, jolloin neuletiheyden (silmukkaluku ja kerroslukumäärä 10 x 10 cm tilkullla) sovittaminen on tärkeää sopivan vaatekoon vuoksi.

 
Tällä kertaa ihanasta burgundinpunaisesta Gjestalin Maija -villalangasta on tulossa alla näkyvä niukkalinjainen neulejakku. Jakussa on pystykaulus, peplum-helma ja trumpettihihat. Päällevirkattavat ruusukoristeet jätän pois, sillä jakun malli on jo itsessään niin kaunis ja istuva ettei se tarvitse lisäkoristeita. Lisäksi aion pitää neulejakkua mustan ja kapean nahkahameen kanssa, jolloin yksivärisenä siitä tulee modernimpi. Nappien osalta olen miettynyt kahtaa vaihtoehtoa; päällystän virkkaamalla monta pientä nappia tai ostan uusia langansävyisiä nappeja 8 kpl.

Tällä hetkellä neulejakusta on valmiina etu- ja takakappaleet, jotka olen liittänyt yhteen ja virkkaan tällä hetkellä peplum-helmaa. Ohjeiden suurpiirteisyyden vuoksi olen kokeillut jo kahta eri tapaa aloittaa peplumin V-virkkausta. Helma on melkein valmis, mutta se taitaa mennä vielä kolmannen kerran uusiksi. Olen oppinut käsityöitä tehdessäni, että useammankin päivän työ kannattaa purkaa, jos jälki ei miellytä. Vaatteet jäävät kaappiin pitämättöminä, jos niissä on jokin itseä haittaava virhe tai heikkous mitoituksessa. Silloin kun vaate onnistuu omasta mielestä, niin sitä tulee pidettyä paljon. Vastaavasti jokin pienikin virhe voi aiheuttaa sen että vaate jää pitämättä.

Mitä joululomalla tehtäis?

Lomalla on aikaa syödä hyvin, liikkua hyvin ja mikä parasta -tehdä käsitöitä yömyöhään asti. Jotta joululomalla ei ehdi pitkästymään, niin ostin kaksi samettikangasta ja satiininauhaa.

 Molemmista kankaista tulee alla näkyvällä Ottobren kaavalla tehty kietaisumekko.

 Mielestäni Ottobren kaavoitus on onnistunut ja mikä parasta, kaavat tehdään Rovaniemellä. Kyllä suomalainen kaavoittaja suomalaisen naisvartalon tuntee...

Rukki

Neulomiseen ja kankaan kudontaan tarvittavan langan valmistuksessa rukki oli jo aikansa high-tech'ia. Ennen rukin keksimistä lanka kehrättiin värttinällä, jonka kiertosuunnasta riippui, tuliko langasta s- vai z-kierteistä. Langan kierteen suunnalla on väliä, sillä kun kangaspuissa kudotun villakankaan loimi ja kude on tehty erikierteisistä langoista niin villakankaaseen tulee kalanruotokuvio, joka syntyy langan kiillosta. Tällainen kankaankudontatekniikka on tunnettu jo kivikaudella.
Alla näkyvän rukin ikää ei tiedetä, mutta  todennäköisesti se on peräisin 1900 -luvun alusta. Rukki on edelleen toimintakuntoinen, mutta en ole sitä käyttänyt. Nykyiset käsityölangat ovat lujuusominaisuuksiltaan niin hyviä, ettei lankaa kannata tehdä itse. Tosin eipä taida olla villaakaan, josta lankaa voisi kehrätä.

Alla näkyvässä kuvassa ovat keritsimet ja kudontasukkula. Sukkulaa on käytetty pystykangaspuissa, joiden "raadon" löysin keskiaitasta. Pystykangaspuut ovat vanha versio kangaspuista. Pystykangaspuissa loimi luotiin pystyasentoon ja luhaa liikutettiin ylhäältä alas. Nykykangaspuissa loimi on vaakatasossa, kuten myös luha. Pystykangaspuissa kankaan leveys oli kapeampi, mikä vaikutti vaatteen kaavoitukseen. Mm. keskiajalla vaatteiden kaavoituksessa käytettiin runsaasti erilaisia kiiloja helmoissa ja hihansuissa.

Pari viikkoa sitten aloitettu huivi alkaa saada hahmoa, siitä tulee kolmionmallinen ja 46 kukkapalan kokoinen. Nyt on valmiina kolmasosa.

Pidän huivin kolmiulotteisuudesta. Myös liukuvärjätty Usva-lanka lisää pinnan vaihtelevuutta värin osalta. Huivin kanssa samaan aikaan aloitettu ruskea mekko on nyt etukappaleen oikeaa hartiaosaa vaille valmis. Pyöröpuikko jäi ottamatta mukaan, joten neule ei edistynyt. Mutta onneksi mukana kulkee useampi käsityö tällaisten tilanteiden varalta.....

Jaakon aitta

Talon pihapiiriin kuuluu Jaakon aitta, joka on peräisin 1830-luvulta. Aitta on alunperin ollut korkea vilja-aitta, jota on madallettu 1900 -luvulla nukkuma-aitaksi. Aitta on saanut nimensä Jaakko-rengistä, joka nukkui aitassa kesäisin. Aittaa korjattiin vuonna 2011, jolloin pari alinta hirsivarvia korvattiin vanhoilla ehyillä hirsillä. Lisäksi aitta kengitettiin ja sille valettiin uusi pohja.
Ajan saatossa aitan paikka pihapiirissä on vaihtunut ainakin kolme kertaa. Hirsirakennusten paikan vaihtaminen oli tuohon aikaan tavallista, sillä kivistä ladotut perustukset vajosivat maahan, jolloin paikkaa vaihdettiin ettei rakennnus kallistu liikaa ja romahda.
Aitan ovessa on sepän takoma lukko, joka lienee arvokkain osa aitasta tällä hetkellä.

Aitan ovenpielessä on hevosenkenkä. Perinteisestihän hevosenkengän uskottiin tuottavan onnea, aivan kuten käytöstä poistettujen posliini- ja lasiastioiden särkeminen peltomullan sekaan. Hevosenkengän asennolla on merkitystä. Alla näkyvän kuvan hevosenkenkä on väärinpäin, sen tulisi olla U:n muotoinen, jotta onni ei putoa pois.
Alla näkyvän neuleen olen tehnyt 12 vuotta sitten. Se on pitänyt hyvin kutinsa, koska materiaalina on Novitan Nalle -sukkalanka, joka on melko tiukkakierteistä ja siinä on nailonvahvike.

Alla on kuva neulejakusta, joka on tehty samasta Nalle-langasta. Jakun neulepinta on yksinkertainen, mutta mielenkiintoinen. Pienet palmikot on tehty kahden silmukan palmikkona, jolloin apupuikkoa ei ole tarvittu. Lisäsin jakkuun perinteiset hakaset, koska ne sopivat mielestäni pelkistetyn neuleen tyyliin.

How to make a mekko?

Jatkan tätä blogi-kirjoitusta sitä mukaa kun neule etenee. Usko tai älä, tästä on tulossa polven yläpuolelle ulottuva Novitan Wool -langasta tehty mekko. Kuvassa on mekon helman aloitus, joka tehdään pidennettynä helmineuleena. Neule jatkuu sileä oikea -neuleena. Kustomoin mallia siten, että teen siihen V-kaula-aukon O-kaula-aukon sijaan.
Neulon aina pyöröpuikoilla, sillä niillä neulominen on ergonomisempaa tavallisiin puikkoihin verrattuna. Jos haluat säästää hartioitasi, niin ota käyttöön pyöröpuikot. Mielestäni bambu-puikot ovat parhaimmat!

Kun tarpeeksi kauan neuloo, niin saa aikaiseksi sileää neuletta takakappaleen (korkeus 92 cm) verran:

Mekon takakappale on valmis ja etukappalettakin tehtynä jo yli puolenvälin. Ennen kun etu- ja takakappaleen voi ommella yhteen, tulee neule "oikaista" kastelemalla se ja neulaamalla kiinni esimerkiksi froteepyyhkeeseen. Alla näkyy takakappaleen yläosa, joka on kiinnitetty kosteana nuppineuloilla pyyhkeeseen kuivumaan. Kaikkia neuleita ei tarvitse oikaista, mutta sileä oikea neule on pakko, sillä se rullautuu paljon reunoistaan.

Mekon malli on yksinkertainen, eikä siinä ole hihoja. Pääntie ja hihansuut huolitellaan lopuksi pidennetyllä helmineuleella kuten helmakin.  Halusin tällä kertaa tehdä sellaisen mekon, jonka ilmettä voi muuttaa asusteilla. Ruskean mekon saa asusteilla, kuten koruilla, huivilla ja vyöllä asustettua vaikkapa safarihenkiseksi. Alla näkyvässä kuvassa on kaksi aloituspalaa Novitan asuste-lehden uusimmasta huivimallista. Huivin kukkien terälehdet ovat mukavasti kolmiulotteiset ja kirkkaanpunainen väri piristää kummasti talven keskellä. Huivista tulee kolmionmuotoinen. Kun pyöreitä kukkapaloja on valmiina neljä kappaletta, tulee keskelle kirkkaanpunainen ympyräkuvio, joka liittää palat paremmin yhteen.

Riihi

Viereisen kuvan riihi on peräisin 1800-luvulta. Räystään alla, julkisivun keskellä näkyy karsikkotaulu, jossa on tilan nykyisen suvun ensimmäisen edustajan karsikkotaulu. Karsikkotauluun on merkitty isännän syntymä- ja kuolinaika 1800 -luvulta.





Riihi sijaitsee riih'harjulla, johon tehtiin kasvi-inventaario ennen Pohjois-Haatalan kulttuurimaiseman suojelupäätöstä. Alla näkyvässä kuvassa on yksi maanviljelyksestä hyötyvä kasvi nimeltään pussikämmekkä. Vaatimattomasta ulkonäöstään ja koostaan (n. 10 cm korkea) huolimatta kasvi kuuluu lempikukkasiini kämmeköihin. Kasvi vaatii karun ja kuivan kasvualustan, eikä haapa -puulajin läheisyydestäkään näytä olevan haittaa. Haapa muuttaa maan ph-arvoa emäksisemmäksi ja voi siksi olla yksi merkittävä tekijä kukkasen menestykselle.

Riihi toimii mukavasti myös taustana käsityöiden kuvaamiselle. Alla näkyvä hame on virkattu Novitan Kelo -langasta. Ohjeista poiketen laitoin hameeseen mustan vuorikankaan, sillä ilman sitä se olisi ollut käytössä liian läpinäkyvä ja kutiseva 100 % villalangan vuoksi.

Viereisen kuvan hame hymyilyttää, koska siitä piti tulla kaulaliina. Aloitin neuleen kutomisen helman pom-pom -langalla ja totesin neuleen olevan aivan liian leveä kaulaliinaksi. Tilannehan korjaantui näppärästi, kun kaulaliinasta tehtiinkin hame :-)















Alla näkyvässä kuvassa on riihen väreihin mukavasti sointuva neulejakku. Ohjeen mukaan neulottuna siitä olisi tullut sähkönsininen puuvillamekko, mutta mielestäni malli toimii hyvin myös jakkuna.

Riih'harjussa on riihen ja vanhojen työkoneiden lisäksi kasa heinäseipäitä, jotka ovat jääneet työttömiksi jo vuosikymmeniä sitten. Tällä hetkellä tilalla viljellään ainoastaan ohraa rehuviljaksi, eikä tuotantoeläimiä ole ollenkaan kissaa lukuun ottamatta, jolloin heinäseipäät ovat muisto muinaisista rehuntekomenetelmistä. Heinäseipään päällä makaa kaksi Huopanen -langasta tehtyä huivia, jotka on ensin virkattu ja huovutettu sen jälkeen lakanan välissä pesukoneessa. Lopuksi huivit on venytetty muotoonsa ja reunimmaiset lenkit on leikattu saksilla avonaisiksi hapsuiksi.