Kohti sinistä kevättä!

Tammikuun lopussa viriää toivo tulevasta keväästä ja kesästä. Naistenlehtien ja mainosten perusteella tulevan kevään muotiväri ja -materiaali on farkku. Farkku on harmaan ja mustan lisäksi oman vaatekaappini yleisimpiä värejä, niin kuin monella meistä. Mutta, lehtien lisäksi myös luonnosta voi löytää värejä, jotka inspiroivat vaatesuunnittelua.
Tämän blogiosion kaikki luontokuvat on otettu Metso-luonnonsuojelualueelta, joka kuuluu osaksi viljatilaamme. Luonnonsuojelualue on 8 hehtaarin kokoinen ja se rajoittuu noin 40 metrin kalliojyrkänteeseen. Jyrkänne on muinaishistoriallinen mannerlaattojen siirtoruhje Karelidiivien syntymisen aikaan. Siirtoruhjeeseen syntyi hautavajoama, jossa on nyt järvi joka on paikoitellen 70 metriä syvä.
Tällä hetkellä järven kalliojyrkänteen puolenen ranta on suojeltua kulttuurimaisemaa. Kalliojyrkänteen kohdalta luonto on tuplasuojelussa kulttuurimaisemasuojelun lisäksi metsien monimuoto-ohjelman eli Metso-hankkeen myötä.

Lajistonsa puolesta alueella pesii huuhkaja ja liito-orava.
















Yläkuvassa kallion väri on harmaa, tummansininen ja luonnonvalkoinen. Alla näkyvässä kuvassa keltainen jäkälä raidoittaa violettia ja harmaata kasvustoa.

Alla näkyvässä kuvassa on uusin neulomustyö, jonka väri-inspiraatiot liittyvät tulevan kevään muotiväreihin. Teen neuleen virkkaamalla sen kokonaan langoista, jotka ovat jääneet yli tai käyttämättä. Alla näkyvä verkko on tehty virkkaamalla Novitan seitsemän veljestä -langasta. Verkosta tulee pitkähihainen pusero, johon aion tehdä virkattuja ruusuja ja lehtiä, jos saan sommiteltua esim. olkapäälle silmää miellyttävän rykelmän..

Vaatehuoltoa vanhaan tapaan

Vaatteiden paikkaus-ja parsimistaidon lisäksi vaatteiden silittäminen on ollut tärkeää aina. Liinavaatteiden silitykseen käytettiin ennenvanhaan alla näkyvää kaulauslautaa. Liinavaate käärittiin tiukasti pyöreän puun ympärille ja kaulauslaudalla rullattiin, kunnes lopputulos oli tarpeeksi sileää. Alla näkyvään kaulauslautaan on kirjoitettu tekijän nimi; P. Ikäheimo.

Muut tekstiili silitettiin alla näkyvällä silitysraudalla. Rauta on todella painava, sillä se on valurautaa puista kädensijaa lukuun ottamatta. Silitysrauta kuumennettiin liedellä, jolloin silittäjän tuli tietää, milloin rauta on kuuma, muttei liian kuuma ettei se polta vaatteisiin reikiä. 

Aiemmin aloittamani  virkattu jakku alkaa olla valmis, toinen hiha puuttuu vielä. Jakusta tuli hauskan mallinen ja istuva. Neuleissa se on eniten tavoittelemani ominaisuus, sillä huonosti istuvat vaatteet jäävät pitämättä.

Nyt on aika valita uusi neule toteutettavaksi. Tällä kertaa tähtäimessä on tehdä jämälangoista hauska ja moderni hunajakennomekko, sekä farkunsinisestä villalangasta toteutettu verkkopusero. Aion tehdä verkkopuseron virkkaamalla ja kiinnittää verkon päälle virkattuja ruusuja ja lehtiä. Toivottavasti näiden kahden käsityöprojektin jälkeen lankavarastot ovat huvenneet uusia ostoksia varten...

Reikäneuleita ja pitsiä

Olen aikojen saatossa huomannut, että teen joko selkeälinjaisia perusneuleita tai sitten romanttisia pitsiunelmia. Olen havainnut myös sen, ettei minun kannata päättää etukäteen mitä tyyliä edustan. Jonain päivänä tekee mieli laittaa päälle yksinkertaista ja linjakasta ja seuraavana päivänä jotain naisellista ja herkkää. Näin ollen, kaikenlaisia neuleita tulee käytettyä harvakseltaan fiiliksen mukaan.

Alla näkyvät kolme kuvaa ovat kuvia reikäneulemalleilla tehdyistä neuleista. Reikäneule on nimensä mukaisesti neulomalla tehtyä "pitsiä".

Alla näkyvä reikäneule on tehty Novitan Wool -langasta.

Tämä palmikko- joustin- ja reikäneuletta yhdistävä neulejakku oli unohtunut kaapin kätköihin, taidan ottaa sen uudestaan käyttöön. Tein neuleen muutama vuosi sitten, mutta en muista enää mistä langasta. Malli taisi olla Moda -lehdestä.
Neuleet saattavat unohtua kaapin perukoille, jos niiden pituus, muoto tai hihojen malli ei miellytä. Toinen unohduksen syy on se, ettei kaapissa ole juuri sillä hetkellä mitään vaatetta johon uuden neuleen voisi yhdistää. Tälle neulejakulle ei ollut vaatekaapissa mitään muuta päällepantavaa, mutta nyt minulla on uusi, kuviollinen farkkuhame johon tämä neule sopii hyvin.
Alla näkyvä marjapuuron värinen reikäneulejakku on tehty Novitan Tennessee -langasta Moda-lehden ohjeilla. Tämäkin neule on jäänyt vähemmälle käytölle, joten aion katsoa, löytyisikö tälle jakulle jotain kaveria vaatekaapista....

Alla näkyvät kaksi kuvaa ovat virkattuja pitsiunelmia. Virkkaaminen on neulomista parempi tapa tehdä pitsiä, sillä virkkaamalla pystyy toteuttamaan erilaisia reunoja huomattavasti paremmin neulomiseen verrattuna. Alla näkyvä kuva on Tennessee -langasta virkatusta neulepuserosta. Lanka on ihanan hopeanharmaa ja pinta on kiiltävä.

Alla näkyvän kuvan neulejakku on tehty Novitan virkkauslangasta, joka on ohutta ja timakkaa tavaraa.Virkatusta pinnasta tulee tiukkaa ja kulutuksenkestävää. Langan huono puoli on se, että valmis työ kutistuu ensimmäisessä pesussa jonkin verran. Tätä ei tule ajatelleeksi työn alussa.

Mission impossible?

Käsitöiden teossa on kaksi vaikeutta; oikeanlaisen vaatemallin valinta ja  Miisu -kissa, joka haluaa päästä osalliseksi kaikesta toiminnasta. 14-vuotias maatiaisrotuinen kissavanhus tykkää istua sylissä aina kun neulon, virkkaan tai syön aamupuuroa. Talviturkissaan Miisu on muhkean kokoinen, jolloin käsitöiden tekoergonomiasta ei ole tietoakaan. Lisäksi se tarraa silloin tällöin kynsillä kiinni langasta ja yrittää purra sitä poikki. -Varsinainen käsityöharrastajan unelmalemmikki siis....


Valitsin tämänkertaisen neulejakun virkkausmallin alla näkyvästä kirjasta. Kirjan mallit ja kuvat ovat erittäin inspiroivia, mutta valitettavasti ohjeet eivät. Ohjeet ovat niukat, osittain virheelliset ja vaativat lisälaskelmia cm-mittojen puuttuessa. Lisäksi ohjeista puuttuu neuletiheys, jolloin omia lankoja, puikkokokoa ja omaa käsialaa on vaikea passata ohjeisiin. Teen harvoin neuleen annetusta lankamerkistä, jolloin neuletiheyden (silmukkaluku ja kerroslukumäärä 10 x 10 cm tilkullla) sovittaminen on tärkeää sopivan vaatekoon vuoksi.

 
Tällä kertaa ihanasta burgundinpunaisesta Gjestalin Maija -villalangasta on tulossa alla näkyvä niukkalinjainen neulejakku. Jakussa on pystykaulus, peplum-helma ja trumpettihihat. Päällevirkattavat ruusukoristeet jätän pois, sillä jakun malli on jo itsessään niin kaunis ja istuva ettei se tarvitse lisäkoristeita. Lisäksi aion pitää neulejakkua mustan ja kapean nahkahameen kanssa, jolloin yksivärisenä siitä tulee modernimpi. Nappien osalta olen miettynyt kahtaa vaihtoehtoa; päällystän virkkaamalla monta pientä nappia tai ostan uusia langansävyisiä nappeja 8 kpl.

Tällä hetkellä neulejakusta on valmiina etu- ja takakappaleet, jotka olen liittänyt yhteen ja virkkaan tällä hetkellä peplum-helmaa. Ohjeiden suurpiirteisyyden vuoksi olen kokeillut jo kahta eri tapaa aloittaa peplumin V-virkkausta. Helma on melkein valmis, mutta se taitaa mennä vielä kolmannen kerran uusiksi. Olen oppinut käsityöitä tehdessäni, että useammankin päivän työ kannattaa purkaa, jos jälki ei miellytä. Vaatteet jäävät kaappiin pitämättöminä, jos niissä on jokin itseä haittaava virhe tai heikkous mitoituksessa. Silloin kun vaate onnistuu omasta mielestä, niin sitä tulee pidettyä paljon. Vastaavasti jokin pienikin virhe voi aiheuttaa sen että vaate jää pitämättä.