Mitä joululomalla tehtäis?

Lomalla on aikaa syödä hyvin, liikkua hyvin ja mikä parasta -tehdä käsitöitä yömyöhään asti. Jotta joululomalla ei ehdi pitkästymään, niin ostin kaksi samettikangasta ja satiininauhaa.

 Molemmista kankaista tulee alla näkyvällä Ottobren kaavalla tehty kietaisumekko.

 Mielestäni Ottobren kaavoitus on onnistunut ja mikä parasta, kaavat tehdään Rovaniemellä. Kyllä suomalainen kaavoittaja suomalaisen naisvartalon tuntee...

Rukki

Neulomiseen ja kankaan kudontaan tarvittavan langan valmistuksessa rukki oli jo aikansa high-tech'ia. Ennen rukin keksimistä lanka kehrättiin värttinällä, jonka kiertosuunnasta riippui, tuliko langasta s- vai z-kierteistä. Langan kierteen suunnalla on väliä, sillä kun kangaspuissa kudotun villakankaan loimi ja kude on tehty erikierteisistä langoista niin villakankaaseen tulee kalanruotokuvio, joka syntyy langan kiillosta. Tällainen kankaankudontatekniikka on tunnettu jo kivikaudella.
Alla näkyvän rukin ikää ei tiedetä, mutta  todennäköisesti se on peräisin 1900 -luvun alusta. Rukki on edelleen toimintakuntoinen, mutta en ole sitä käyttänyt. Nykyiset käsityölangat ovat lujuusominaisuuksiltaan niin hyviä, ettei lankaa kannata tehdä itse. Tosin eipä taida olla villaakaan, josta lankaa voisi kehrätä.

Alla näkyvässä kuvassa ovat keritsimet ja kudontasukkula. Sukkulaa on käytetty pystykangaspuissa, joiden "raadon" löysin keskiaitasta. Pystykangaspuut ovat vanha versio kangaspuista. Pystykangaspuissa loimi luotiin pystyasentoon ja luhaa liikutettiin ylhäältä alas. Nykykangaspuissa loimi on vaakatasossa, kuten myös luha. Pystykangaspuissa kankaan leveys oli kapeampi, mikä vaikutti vaatteen kaavoitukseen. Mm. keskiajalla vaatteiden kaavoituksessa käytettiin runsaasti erilaisia kiiloja helmoissa ja hihansuissa.

Pari viikkoa sitten aloitettu huivi alkaa saada hahmoa, siitä tulee kolmionmallinen ja 46 kukkapalan kokoinen. Nyt on valmiina kolmasosa.

Pidän huivin kolmiulotteisuudesta. Myös liukuvärjätty Usva-lanka lisää pinnan vaihtelevuutta värin osalta. Huivin kanssa samaan aikaan aloitettu ruskea mekko on nyt etukappaleen oikeaa hartiaosaa vaille valmis. Pyöröpuikko jäi ottamatta mukaan, joten neule ei edistynyt. Mutta onneksi mukana kulkee useampi käsityö tällaisten tilanteiden varalta.....

Jaakon aitta

Talon pihapiiriin kuuluu Jaakon aitta, joka on peräisin 1830-luvulta. Aitta on alunperin ollut korkea vilja-aitta, jota on madallettu 1900 -luvulla nukkuma-aitaksi. Aitta on saanut nimensä Jaakko-rengistä, joka nukkui aitassa kesäisin. Aittaa korjattiin vuonna 2011, jolloin pari alinta hirsivarvia korvattiin vanhoilla ehyillä hirsillä. Lisäksi aitta kengitettiin ja sille valettiin uusi pohja.
Ajan saatossa aitan paikka pihapiirissä on vaihtunut ainakin kolme kertaa. Hirsirakennusten paikan vaihtaminen oli tuohon aikaan tavallista, sillä kivistä ladotut perustukset vajosivat maahan, jolloin paikkaa vaihdettiin ettei rakennnus kallistu liikaa ja romahda.
Aitan ovessa on sepän takoma lukko, joka lienee arvokkain osa aitasta tällä hetkellä.

Aitan ovenpielessä on hevosenkenkä. Perinteisestihän hevosenkengän uskottiin tuottavan onnea, aivan kuten käytöstä poistettujen posliini- ja lasiastioiden särkeminen peltomullan sekaan. Hevosenkengän asennolla on merkitystä. Alla näkyvän kuvan hevosenkenkä on väärinpäin, sen tulisi olla U:n muotoinen, jotta onni ei putoa pois.
Alla näkyvän neuleen olen tehnyt 12 vuotta sitten. Se on pitänyt hyvin kutinsa, koska materiaalina on Novitan Nalle -sukkalanka, joka on melko tiukkakierteistä ja siinä on nailonvahvike.

Alla on kuva neulejakusta, joka on tehty samasta Nalle-langasta. Jakun neulepinta on yksinkertainen, mutta mielenkiintoinen. Pienet palmikot on tehty kahden silmukan palmikkona, jolloin apupuikkoa ei ole tarvittu. Lisäsin jakkuun perinteiset hakaset, koska ne sopivat mielestäni pelkistetyn neuleen tyyliin.

How to make a mekko?

Jatkan tätä blogi-kirjoitusta sitä mukaa kun neule etenee. Usko tai älä, tästä on tulossa polven yläpuolelle ulottuva Novitan Wool -langasta tehty mekko. Kuvassa on mekon helman aloitus, joka tehdään pidennettynä helmineuleena. Neule jatkuu sileä oikea -neuleena. Kustomoin mallia siten, että teen siihen V-kaula-aukon O-kaula-aukon sijaan.
Neulon aina pyöröpuikoilla, sillä niillä neulominen on ergonomisempaa tavallisiin puikkoihin verrattuna. Jos haluat säästää hartioitasi, niin ota käyttöön pyöröpuikot. Mielestäni bambu-puikot ovat parhaimmat!

Kun tarpeeksi kauan neuloo, niin saa aikaiseksi sileää neuletta takakappaleen (korkeus 92 cm) verran:

Mekon takakappale on valmis ja etukappalettakin tehtynä jo yli puolenvälin. Ennen kun etu- ja takakappaleen voi ommella yhteen, tulee neule "oikaista" kastelemalla se ja neulaamalla kiinni esimerkiksi froteepyyhkeeseen. Alla näkyy takakappaleen yläosa, joka on kiinnitetty kosteana nuppineuloilla pyyhkeeseen kuivumaan. Kaikkia neuleita ei tarvitse oikaista, mutta sileä oikea neule on pakko, sillä se rullautuu paljon reunoistaan.

Mekon malli on yksinkertainen, eikä siinä ole hihoja. Pääntie ja hihansuut huolitellaan lopuksi pidennetyllä helmineuleella kuten helmakin.  Halusin tällä kertaa tehdä sellaisen mekon, jonka ilmettä voi muuttaa asusteilla. Ruskean mekon saa asusteilla, kuten koruilla, huivilla ja vyöllä asustettua vaikkapa safarihenkiseksi. Alla näkyvässä kuvassa on kaksi aloituspalaa Novitan asuste-lehden uusimmasta huivimallista. Huivin kukkien terälehdet ovat mukavasti kolmiulotteiset ja kirkkaanpunainen väri piristää kummasti talven keskellä. Huivista tulee kolmionmuotoinen. Kun pyöreitä kukkapaloja on valmiina neljä kappaletta, tulee keskelle kirkkaanpunainen ympyräkuvio, joka liittää palat paremmin yhteen.

Riihi

Viereisen kuvan riihi on peräisin 1800-luvulta. Räystään alla, julkisivun keskellä näkyy karsikkotaulu, jossa on tilan nykyisen suvun ensimmäisen edustajan karsikkotaulu. Karsikkotauluun on merkitty isännän syntymä- ja kuolinaika 1800 -luvulta.





Riihi sijaitsee riih'harjulla, johon tehtiin kasvi-inventaario ennen Pohjois-Haatalan kulttuurimaiseman suojelupäätöstä. Alla näkyvässä kuvassa on yksi maanviljelyksestä hyötyvä kasvi nimeltään pussikämmekkä. Vaatimattomasta ulkonäöstään ja koostaan (n. 10 cm korkea) huolimatta kasvi kuuluu lempikukkasiini kämmeköihin. Kasvi vaatii karun ja kuivan kasvualustan, eikä haapa -puulajin läheisyydestäkään näytä olevan haittaa. Haapa muuttaa maan ph-arvoa emäksisemmäksi ja voi siksi olla yksi merkittävä tekijä kukkasen menestykselle.

Riihi toimii mukavasti myös taustana käsityöiden kuvaamiselle. Alla näkyvä hame on virkattu Novitan Kelo -langasta. Ohjeista poiketen laitoin hameeseen mustan vuorikankaan, sillä ilman sitä se olisi ollut käytössä liian läpinäkyvä ja kutiseva 100 % villalangan vuoksi.

Viereisen kuvan hame hymyilyttää, koska siitä piti tulla kaulaliina. Aloitin neuleen kutomisen helman pom-pom -langalla ja totesin neuleen olevan aivan liian leveä kaulaliinaksi. Tilannehan korjaantui näppärästi, kun kaulaliinasta tehtiinkin hame :-)















Alla näkyvässä kuvassa on riihen väreihin mukavasti sointuva neulejakku. Ohjeen mukaan neulottuna siitä olisi tullut sähkönsininen puuvillamekko, mutta mielestäni malli toimii hyvin myös jakkuna.

Riih'harjussa on riihen ja vanhojen työkoneiden lisäksi kasa heinäseipäitä, jotka ovat jääneet työttömiksi jo vuosikymmeniä sitten. Tällä hetkellä tilalla viljellään ainoastaan ohraa rehuviljaksi, eikä tuotantoeläimiä ole ollenkaan kissaa lukuun ottamatta, jolloin heinäseipäät ovat muisto muinaisista rehuntekomenetelmistä. Heinäseipään päällä makaa kaksi Huopanen -langasta tehtyä huivia, jotka on ensin virkattu ja huovutettu sen jälkeen lakanan välissä pesukoneessa. Lopuksi huivit on venytetty muotoonsa ja reunimmaiset lenkit on leikattu saksilla avonaisiksi hapsuiksi.

Käsityöt vanhan talon sisustuksessa

Korjasimme ja rakensimme myös osittain uudelleen vuosina 1998-2000 viereisessä kuvassa näkyvän maalaistalon. Talon sisälle jäi vanhan talon hirsikehikko, jolloin homevaurioiden ehkäisemiseksi talosta tuli kauttaaltaan muoviton, pintamateriaalit mukaanluettuna. Talon ulkokuoren perinneväri on kotoisin Uulan öljymaalien värikartasta ja samantyyppinen väriskaala jatkuu sisällä Boråsanin paperitapeteissa.

Talon mukana tuli huonekaluja, joista osa on otettu käyttöön pelkän puhdistuksen jälkeen, kuten alla näkyvässä kuvassa tuolin takana näkyvä "koinsyömä" pöytä. Kuvan koivurunkoinen nojatuoli on peräisin 1960-luvulta. Tuolin istuinosan jousitus on vaakatasossa, jolloin niiden korjaus ei vaadi entisöijältä pystyjousien satulointityön osaamista. Tuolin alkuperäisinä pehmusteina oli lumppuvanua ja heinää. Täytteet olivat hyvässä kunnossa, joten lisäsin vain niiden päälle uuden luonnonvanukerroksen, lakanakankaan ja varsinaisen sisustuskankaan. Tilasin verhoilukalukankaan huonekaluliikkeestä. En ole täysin tyytyväinen sen lujuusominaisuuksiin, sillä kangas on melko venyvää, jolloin se on pingotettava todella tiukaksi tuolia verhoiltaessa. Lisäksi kangas on herkkä nyppyilemään kissan kynsien käsittelyssä. Tällä hetkellä tuolin verhoilu on 14 vuotta vanha ja kaipaisi kipeästi uutta kangasta. Muutenhan tämäntyyppiset tuolit ovat ikuisia, ei niitä jousitusta lukuunottamatta istumalla pilalle saa....

 Ristipistotyöt ovat sopineet mielestäni aina talon sisustuksen henkeen. Viereisissä kuvissa näkyvät ristipistotaulut 5 kpl ovat kirjottavan kuva-aiheen osalta postikortin kokoisia, mutta pienestä koostaan huolimatta ne olivat työläitä valmistaa. Tilasin muliinilangat ja kankaat Suuri Käsityö -lehden tilaajapalvelusta. Kuvioita ei oltu merkattu lainkaan kankaaseen, jolloin kuvion etenemistä lasketaan kankaan 1 mm x 1 mm ruutujen perusteella ja kirjonta etenee annetun ruutupiirroksen mukaisesti.

 Viereisessä kuvassa on Novitan Kelo-langasta virkattu pöytäliina. Ohje on Moda-lehdestä, jossa kuviot oli virkattu kuteesta ja kuvioista oli koottu matto.

 Samasta langasta on tehty tuvan pöydän ääressä olevan vuodesohvan tyynyt ja torkkupeitto. Tyynyjen päällys ja torkkupeitto on neulottu smokkikuviolla, jossa joustinneuleen ympäri kiedotaan lankaa tietyn kerrosmäärän välein. Langan väri on lähempänä oikeaa väriä ylemmässä kuvassa

Olen ajatellut aina, etten ole tehnyt paljoakaan kierrätyskäsitöitä. Mutta onhan niitä! Viereisen kuvan verhot on tehty yhdistämällä kahdet vanhat verhot. Verhokapat on tehty vuorittamalla, jolloin niistä tuli hyvin muotonsa säilyttävät ja topakat. 

Tekemisen vimma

Olen aina ollut riippuvainen kahdesta asiasta; liikunnasta ja käsitöistä. Vaikka viereisessä kuvassa pidän sylissä kummilastani, joka on maailman suloisin tyttövauva, en juurikaan ole tehnyt vaatteita lapsille. En tiedä miksi, ehkä lapset kasvavat niin nopeasti, ettei niille ehdi tehdä oikeankokoisia vaatteita.

Itselleni olen tehnyt lukemattomia vaatteita neuloen, virkaten ja ommellen, lisäksi olen koukussa huonekalujen entisöimiseen. Suurimman osan tekemistäni vaatteista olen antanut pois ja nyt harmittaa etten tallentanut edes kuvaa tekeleistäni. Pidän käsitöitäni edelleen tekeleinä ja siksi tämän bloginkin teko nolottaa hieman. Silti, haluan kannustaa kaikkia tekemään käsillään jotain, sillä se kehittää ongelmanratkaisukykyä ja suurten kokonaisuuksien hahmottamista. Lisäksi sitä huikeaa onnen tunnetta on vaikea kuvailla, kun saa jotain pitkään ja hartaasti työstettyä valmiiksi ja on siihen joskus jopa tyytyväinenkin.

Aion lisätä tähän blogiin tekstiä ja kuvia sitä mukaa, kun löydän kaapeista tekemiäni käsitöitä. Osa vaatteista on viety maaseutuasunnollemme ja kestää hetkisen kun etsin ja kuvaan ne. Lupaan blogille ja kuville jatkoa, toivottavasti jaksat katsoa nämä ensimmäiset kuvat. Tämä ensimmäinen tuotos tulee tällaisena ryppäänä, käytän jatkossa enemmän blogiohjelman hienouksia ja pienempiä julkaisuja....

Viereisessä kuvassa on 1950-luvulta oleva koivurunkoinen keinutuoli jossa on pystyjousitus istuinosassa. Alkuperäisenä päällyskankaana oli burgundinpunainen kohokuviokangas, jonka kissamme tuhosi. Halusin kiikun uuteen kaupunkikotiin ja tilasin siihen huonekalukankaan Eurokankaasta. Ennen uuden päällyskankaan laittoa, päällystin vanhat pehmusteet lakanakankaalla. Tunnustan, että kiinnitin lakanakankaan niittipistoolilla, mutta päällyskankaan pingotin asiaan kuuluvilla nupinauloilla.

Nahkaa.....

Minulla on yleensä ns. "värikausia", mutta nyt on menossa nahkakausi. Alla näkyy neule, jonka tein Anja Hultin kierrätyskorun ideoimana. Neuleen parina on nahkahame, jonka sain pitkänä versiona äidiltäni. Sylvi-äiti sanoi ettei hametta saa lyhentää, mutta naks' vain ja hameesta tuli minimittainen!

Anja Hultin kierrätysmateriaalista tehty koru lähikuvassa....






Tämän ruskean nahkamekon innoittajana oli Keskiajan puvut -kirja. Tilasin yhden nahkavuodan sopuhintaan (45 e) Skölj-detaljer -nimisestä verkkokaupasta. Mekko on muuten ihan ok, mutta yläosa ei istu niin hyvin muotojeni päälle kuin haluaisin sen istuvan.













Neuleet...
Viereisen kuvan neulejakku on tehty laadukkaasta angoralangasta, joka on niin höyhenenkevyttä ettei sitä kulunut koko jakkuun kuin vaivaiset 200 g. Hameen kaavat ja kuvion teko-ohjeet löytyivät Suuri Käsityö -lehdestä. Tein kuviot lähes "hurmoksessa", sillä kankaan painaminen, kirjonta ja kuvioiden auki leikkaaminen veivät minut mennessään....Alkuperäisen idean mukaan hame olisi tehty kierrättämällä vanhoja t-paitoja, mutta minä halusin juuri tietynvärisen hameen ja sen vuoksi ostin uudet kankaat.









Alla on isompi kuva hameen kuviosta

Asusteet....

Tein tämän huivin jätelangoista. Aion etsiä ja kuvata kaikki neuleet, joista langat on peräisin, sillä yksikään noista langoista valmistunut neule ei ole vielä mukana tässä blogissa. Langat ovat Novitan Wool, Polkka ja Alpakka.

Alla näkyvät kuvat ovat sinisestä huivista, jonka tein Novitan Miami-langasta siskoni häihin viime kesänä. Keli oli niin lämmin, että huivi jäi käyttämättä, mutta tulipahan tehtyä!

 

Mekkoja.....

Nahkakauden lisäksi minulla on meneillään mekkokausi. Alla näkyvän mekon ohjeet löysin plus-koossa Novita-lehdestä. Pienensin pienintä kokoa 3 koon verran. Ja juuri kun sain mekon valmiiksi, niin ilmestyi uusi Novita-lehti, jossa mekko julkaistiin uusilla raidoituksilla ja pienemmällä mitoituksella! Tarkistin omat laskelmat ja nehän vastasivat lehden pienempää mitoitusta. Kannattaa aina fiksata malleja omia mittoja vastaavaksi.

Mekkoon kuuluu kiva kaarroke, joka virkataan paloista, ommellaan yhteen ja kiinnitetään hihoihin ja helmaan. Sain suunnilleen samaan aikaan valmiiksi kuvassa näkyvän käsilaukun, josta piti alunperin tulla tyyny. Käsilaukun kirjotun kuvan nimi on "Omenankukat" ja kuvio on tehty kanavatyönä. Tosi isotöinen juttu toteutettavaksi, vaikka voisi luulla että äkkiähän sitä villalangalla kirjoo 45x45 cm kankaanpalan. Laukku ei ole mikä tahansa laukku, sillä vetoketju, sisus ja kantohihna ovat peräisin suomalaisesta merkkilaukusta (Jouni). Tein vanhalle käsiveskalle "ruumiinavauksen", koska halusin uuteen laukkuun kunnon releet. Nyt mulla on uniikki Jouni-laukku.










Tämän mekon ohje on Moda-lehdestä, jossa se oli toteutettu erivärisistä puuvillalangoista. Tein mekosta oman talviversion Novitan Rose -mohairlangalla. Mekko on mukava päällä ja toimii hyvin esim. mustan alusmekon kanssa.













Alla näkyvässä kuvassa on struktuuria ylemmän kuvan mekosta. Ylemmän kuvan väri on lähempänä oikeaa väriä eli granaattiomenan punaista

Tämä virkattu struktuuri kuuluu alemman kuvan mekon helmaan. Mekko on virkattu Novitan Tennessee-puuvillalangasta, joka on kiiltonsa ja lujuutensa ansiosta yksi suosikkilangoistani. Tässäkin lähikuva vääristää värejä, sillä oikeampi unikonpunainen -väri näkyy paremmin alemmasta kuvasta.






























Voihan niitä mekkoja ommellakin, jolloin valmista tulee yhden viikonlopun aikana. Ihastuin tähän laserprintattuun kankaaseen Eurokankaassa ja toteutin kietaisumekon Ottobre -lehden kaavoilla.  Lehden kaavoitus on tehty C-mitoituksella, jolloin sopiva koko on muutoinkin käyttämäni vaatekoko. Lisäksi kaavat osuvat nappiin. En piirtele koskaan saumaviivoja vaikka pitäisi, mutta siitä huolimatta leikatut vaatteenosat menevit neulatessa mukisematta yhteen.



Myös tämä mekko on toteutettu Ottobren kaavoilla. Lehden ohjeissa luki, että tarkista yläosan korkeus hartioilta rinnan alle ja lisää korkeutta tarvittaessa. Täytyy myöntää, että joskus pitäisi tehdä niin kuin ohjeissa sanotaan. Tämä mekko on nafti rintojen kohdalta. Jos jaksais, niin purkais yläosan ja leikkaisi ja ompelisi sen uudelleen.....













Oikeastaan tämän mekon teko liittyi Dropsin alpakkalangasta tehtyyn villajakkuun, johon en löytänyt kaapista "mitään päälle pantavaa". Keskeneräinen jakku virui käsityökassissani yli vuoden, koska harmaa alpakkalanka loppui kesken kaiken. Löysin onneksi samaa lankaa lisää ja niinpä jakkuun saatiin myös toinen hiha.












Tämä punainen ja hauska mekko on tehty täysin omasta päästä ja omilla mitoilla. Käytin kahta joustavaa kangasta, jolloin lopputuloksesta tuli hyvin istuva. Tykkään pitää tätä mekkoa kesäisin farkkutakin kanssa.







Lisää neulejakkuja...........

Tämä Novitan 7-veljestä langasta tehty palmikkoneuletakki on yksi suosikkineuleeni, vaikka se kuvan perusteella vaikuttaa vaatimattomalta.















Jakkua tehdessä asuimme väliaikaisesti Maaningalla. Muistan kun neuloin takkia joulunaikaan kynttilänvalossa kun sähköt katkesivat moneksi tunniksi. Siinä sai olla tosi tarkkana apupuikkojen kanssa että palmikonkierrot lähtivät oikeaan suuntaan.






Villan ja puuvillan lisäksi silkki on yksi lempimateriaaleistani.Viereisen kuvan jakku on tehty japanilaisesta käsinvärjätystä Noro-langasta. Lanka on hyvin eläväpintainen ja väritykseltään jokainen kerä on uniikki. Näin ollen, värien liukumista on turha yrittää natsata, kuten erivärisistä etukappaleista näkyy.

Lisää silkkiä....Tämä neulejakku on myös yksi suosikkitekeleeni. Jakku neulottiin poikkeuksellisesti ilman saumoja pääntieltä helmaan saakka. Tekniikka on kokeilemisen arvoinen.

Ompelin jakkuun topin ja hameen liskokuvioisesta kankaasta. Liian pliisua ilmettä voi torjua helposti väkästen avulla kiinnitettävillä niiteillä, joita saa parhaiten niitit.fi -verkkokaupasta tai kangaskaupasta. Katsopas verkkokaupan niittivalikoimaa, siellä on tarjolla hillittömiä pääkalloniittejä ja piikkejä vaikka rotsiin asennettavaksi.




Vaihteeksi merinovillaa. Tässä jakussa oli kivasti risteilevät palmikot hihansuissa ja helmassa. Tämä malli toimisi paremmin erittäin hoikan kantajan päällä, tai ainakin vähemmän rintavamman naisen yllä.

Tämä safarihenkinen jakku on tehty Tennessee-langasta. Pidän sen oliivinvihreästä sävystä, mutta jostain syystä tämä takki on jäänyt kaappiin pölyttymään.

Jakussa on kivat virkatut taskut. Helppo juttu, jolla saa nopeasti ilmettä lisää.

Tämä luonnonvalkoinen unelma on minun eniten käyttämä kotitakki, koska se lämmittää niskaa ihanasti. Jakku on tehty Novitan Wool-langasta hauskalla tekniikalla. Ensin neulottiin jumalattomankokoinen munkkirinkilä suljettuna neuleena ja siihen liitettiin yhtenä putkena neulottu hiha- ja selkäkappale.